Dataa voidaan hyödyntää myös Suomea uhkaaviin tarkoituksiin

Euroopassa vallitsevana tavoitteena on ollut edistää pääsyä julkisin varoin tuotettuun dataan. Se, että joku käyttäisi dataa väärin on ollut jäännösriski – hyväksyttävissä oleva hinta siitä, että kuka tahansa voi tuottaa datan avulla näppäriä sovelluksia helpottamaan arkea. 

Akateemisessa tutkimuksessa avoimen datan perinne on ollut toiminnan perusta. Se on kiistatta palvellut sekä perus- että soveltavaa tutkimusta erittäin menestyksellisesti. 

Muuttuvassa turvallisuusympäristössä joudutaan enenevässä määrin huomioimaan, että dataa voidaan hyödyntää myös tarkoituksiin, jotka voivat vaarantaa vakavasti Suomen tai suomalaisten turvallisuuden.

Laskentakapasiteetin kasvaessa ja tekoälyalgoritmien kehittyessä autoritääristen valtioiden keinot hyödyntää ja yhdistää harmittomilta näyttäviä datamassoja ovat ottaneet suuren kehitysloikan.

Suomessa ymmärretään jo tarvetta suojella viestintää laitevalmistajariskiltä. Myös kriittisen infrastruktuurin sijaintitietojen avoimeen saatavuuteen on jo konkreettisesti reagoitu. Yhä useammin myös muun tiedon jakamista joudutaan arvioimaan suhteessa uhkiin, joita tiedon käyttö voi aiheuttaa. Kyse on nimenomaan riskiarviosta. On edelleen paljon tietoa, jonka avoimuuteen ei liity riskiä.

Biodataa voidaan hyödyntää sairauksien parantamiseen, mutta myös niiden luomiseen

Yksi esimerkki avoimesta datapolitiikasta on biodata eli terveys- ja geenitiedot. Suomi on kattavien, hyvin organisoitujen terveystietorekisterien maa, jossa data on ollut melko avoimesti hyödynnettävissä tutkimuskäyttöön. Tutkimusta tehdään usein kansainvälisessä akateemisessa ja kaupallisessa yhteistyössä, joten dataa on totuttu jakamaan. 

Biodatan jakaminen on mahdollistanut tehokkaita tapoja kehittää lääketiedettä, mutta siihen liittyy mahdollisuus datan väärinkäyttöön. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa väärinkäytön riski on kasvanut aiemmasta valtavasti.

Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina kerää aktiivisesti eri maista biodataa, muttei jaa omaansa. Myös Venäjällä on pitkät perinteet sotilaslääketieteessä.

Vakavimmissa skenaarioissa biodataa voidaan väärinkäyttää taudinaiheuttajien kehittämiseen ja niiden leviämisvaikutusten arviointiin tietyssä kohderyhmässä. Biodataa tarjoamalla Suomi voi tahattomasti edesauttaa tällaisten sovellusten kehittämistä. Tekoälyä ja bioinformatiikkaa yhdistämällä kaikki tutkimus nopeutuu hyvässä ja pahassa.