Analyysi: Venäjälle kyberympäristö on modernien konfliktien pelikenttä

Venäjän kyberekosysteemi yhdistää perinteistä propagandaa ja nykyaikaista teknologiaa.

Venäjän suhtautuminen kyberympäristöön on kaksijakoinen. Toisaalta kyberympäristö on Venäjälle valtion sisäistä vakautta, kulttuuria, arvoja ja kansallista identiteettiä uhkaava vaikuttamisalusta, minkä vuoksi maa tavoittelee riippuvuuden vähentämistä länsimaisesta teknologiasta. Venäjä haluaa rajoittaa kansalaistensa pääsyä vapaaseen internetiin, mutta myös rajoittaa länsimaiden edellytyksiä vakoilla tai vaikuttaa Venäjän järjestelmiin. Samanaikaisesti Venäjä aktiivisesti käyttää kyberympäristöä välineenä valtiollisten intressien saavuttamisessa ja vaalii Venäjän ulkopuolelle kohdistuvan kyberrikollisuuden kukoistamista maassa.

Venäjä näkee informaatioympäristön konfliktien pelikenttänä. Tämä ajatus on luotsannut Venäjää määrätietoisesti organisoimaan maahan kyberekosysteemiä, jossa valtio saa kybertoimintoihinsa tukea muulta yhteiskunnalta. Venäjän kyberekosysteemin ytimessä on ylin valtiojohto sekä turvallisuus- ja tiedustelupalvelut, jotka vastaavat kansallisten kyberresurssien strategisesta suunnittelusta, priorisoinnista sekä jalkauttamisesta. Venäjä onkin onnistunut luomaan järjestelmän, joka yhdistää perinteisen propagandan ja nykyaikaisen teknologian.

Muuntautumiskykyistä kyberekosysteemiä on koeteltu käytännössä

Venäjä on rakentanut kyberekosysteemiään monella saralla. Se on panostanut kyberturvallisuusalan asiantuntijoiden kouluttamiseen niin korkeakouluissa kuin turvallisuusviranomaisten omissa koulutusohjelmissa. Akateemiset instituutiot tukevat valtiollista kybertoimintaa myös kehitystyöllä ja asiantuntemuksella.

Venäjä on myös investoinut kansalliseen kyberturvallisuus-, informaatio-, viestintä- ja teknologia-alaan, sekä lainsäädännön keinoin vahvistanut mahdollisuuksiaan hyödyntää yksityisen sektorin toimijoiden hallussa olevaa tietoa tiedustelussa ja vaikuttamisessa. Valtiolliset ja valtion tukemat mediaorganisaatiot levittävät Venäjän intressien mukaisia narratiiveja. Myös tarkasti säännellyt kansalliset teknologia- ja viestintäalustat tarjoavat mahdollisuuksia informaatiovirtojen valvonnalle ja kontrolloinnille.

Näiden eri suorituskykyjen yhdistäminen tekee Venäjän kyberekosysteemistä muuntautumiskykyisen kokonaisuuden, jota maan turvallisuusviranomaiset ovat konkreettisesti hyödyntäneet sekä Ukrainaan kohdistuvissa sotatoimissa että länsimaihin kohdistuvassa vaikuttamisessa ja -vakoilussa. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen tiedon lisäksi Venäjä on kybertoiminnallaan pyrkinyt hankkimaan tietoa, jota on myöhemmin hyödynnetty vaikuttamisen välineenä.

Lisäksi Venäjän tiedusteluviranomaiset ovat toteuttaneet lukuisia kybersabotaasioperaatioita, joilla on pyritty häiritsemään Ukrainan yhteiskunnan toimintaa. Yhteistä toiminnalle on ollut pelon, epävarmuuden ja epäluottamuksen aiheuttaminen ja siten kansallisen ja kansainvälisen yhtenäisyyden heikentäminen Venäjän näkökulmasta ”epäystävällisiksi” luokitelluissa maissa ja eri liittoumissa.

Venäjä pyrkii eristäytymään länsimaisesta internetistä

Venäjä näkee informaation jatkuvan hallinnan tärkeänä osana digitaalisen suvereniteettinsa säilyttämistä. Maan hallinto kokee, että kansallista informaatiotilaa tulisi suojata ulkopuoliselta vaikuttamiselta. Virallisesti Venäjä on asettanut tavoitteekseen vihamielisen ulkomaisen toiminnan torjunnan sekä Venäjän kulttuurin ja arvojen edistämisen, mutta tosiasiassa myös tiedon vapaa saatavuus on merkittävä uhka autoritaariselle hallintojärjestelmälle.

Venäjä on pyrkinyt estämään länsimaisille uutissivustoille pääsyn tavallisilta venäläisiltä ja samalla se on sulkenut useiden venäläisten viranomaisten verkkosivustot länsimaisilta käyttäjiltä. Venäjä on myös määrätietoisesti pyrkinyt irrottautumaan länsimaisten tietoverkkojen suunnitteluperiaatteista, kuten tietoturvallisesti toteutetuista salausjärjestelmistä.

Osana tavoitteitaan saada internet laajemmin valtion kontrolliin, Venäjä on myös pitkäjänteisesti kehittänyt kansallisia vaihtoehtoja tietoliikenneverkoille, tiedontallennukseen ja viestintään. Korvaamalla ulkomailla tuotettuja palveluita kansallisesti tuotetuilla ratkaisuilla Venäjä pyrkii kontrolloimaan sitä internetin osaa, joka sijaitsee fyysisesti Venäjän valtion rajojen sisäpuolella tai Venäjän oikeudellisen vallan alla.

Venäjä mahdollistaa kyberrikollisuuden tarkoituksella

Venäjä on myös jo vuosia tarjonnut suotuisat edellytykset rikolliselle kybertoiminnalle, edellyttäen että toiminta kohdistuu Venäjän ulkopuolelle eikä toiminta ole ristiriidassa Venäjän kansallisten tai ulkopoliittisten intressien kanssa. Kyberrikollisten toimintatapoihin ovat kuuluneet esimerkiksi kiristyshaittaohjelmien avulla toteutetut hyökkäykset, joista Suomikin on saanut osansa.

Tämä hallinnon ja kyberrikollisten sekä haktivistiryhmien yhteiselo on saanut uusia muotoja geopoliittisten jännitteiden lisäännyttyä etenkin Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen. Niin kutsuttujen venäjämielisten haktivistien toteuttamat palvelunestohyökkäykset ovat säännöllisesti kohdistuneet länsimaihin – Suomi mukaan luettuna. Lisääntynyt haktivismi ja kyberrikollisuus mukailevat Venäjän intressejä heikentää länsimaiden kansalaisten luottamusta yhteiskunnan toimintaan, vaikka ne eivät kaikissa tapauksissa olisikaan valtiollisten tahojen ohjaamia. Sijaistoimijoiden kautta tapahtuva vaikuttaminen antaa Venäjälle mahdollisuuden kiistää oma osallisuutensa.